sunnuntai 29. elokuuta 2010

Pomo

Piken snautserisisältöinen elämäntyyli alkoi nelisen vuotta sitten. Koiran hankinta oli liikkunut mielessä jo jonkin aikaa ja ystävien kokemukset snautsereista olivat niin positiivisia, että rotuvalintakin oli erittäin helppo, eikä muuta rotua edes harkittu!
Ferdinan eli Heli Kuukkasen pitämän snautserikennelin sivut löytyivät netistä helposti ja saivat vakuuttumaan asiallisesta, pitkän linjan snautsereiden kasvatustyöstä joka on kantanut hedelmää. Helihän on valittu vuoden snautserikasvattajaksi kolmesti peräkkäin. Hänen koiransa ovat hyäluonteisia ja monet ovat upeasti menestyneet näyttelyissä niin koti- kuin ulkomaillakin.
Ensimmäinen hteydenottoni Heliin oli soitto ja tiedustelu tulevasta pentueesta joka syntyi 18.10.2006.
Sovimme tapaamisesta Villähteelle Helin kotiin, jossa saimme rauhassa tutustua toisiimme ja myös heillä kotona asustaviin snautsereihin: Taraan, Helmiin ja Ellaan. Myös Helmin pennut olivat syntyneet kuukautta aiemmin ja ensitapaaminen myös tulevaan koiraani tapahtui silloin. Heli hyväksyi minut kasvattikoiransa emännäksi ja odottavan aika oli pitkä kunnes viimein sain Napon..Ferdinan Noble Nandorin kotiin. Siitä alkoi suhde rakkaaseen koiraani.

Muutama vuosi vierähti ja aloin kaipaamaan Napolle kaveria. Tuntui kurjalta jättää kaveri yksin työpäivien ajaksi kotiin.
Hetken asiaa harkittuani päätin ottaa toisen koiran. Erittäin hyvistä vanhemmista oli syntynyt lupaava pentue ja siihen Pomo, Ferdinan Prime Jazendor.
Kaverukset tulivat alkuopettelun jälkeen loistavasti toimeen keskenään. Sain upean koiran myös näyttelyharrastukseen.
Meni vuosi ja tuli halu ja päätös ottaa kolmas koira. Tuli Quella. Ferdinan Quella Ella. Loistava persoona ja nuoresta iästään huolimatta lupaava näyttelykoira sekä Napon ja Pomon best friend ja tyttökaveri :).

Elämä snautserilaumassa on sujunut pieniä kommelluksia lukuunottamatta mallikkaasti ja rennon letkeesti. Ollaan paljon lenkkeilty metsämaastoissa, koirien saadessa juosta vapaana ja paljon mukavia yhdessäolon hetkiä on elelty muutenkin. Näyttelyistä on tullut kiva harrastus..onhan kauniiden koirien kanssa mieltäylentävää kiertää kehissä!

No, nyt on rauha laumassa rikkoutunut. Kahdesti, muutaman kuukauden sisään, Pomon ja Napon kesken on kehkeytynyt hurja tappelu. Syytä, mikä riidan on laukaissut en tiedä. Viimeksi eilen koirien tullessa ulkoilemasta sisälle, alkoi leikki mikä kehkeytyi pian hurjan oloiseksi. Mennessäni tilannetta rauhoittamaan, Pomo otti Naposta tiukan purentaotteen ja sain sen irti vasta kaadettuani Pomon päälle kylmää vettä.
En tiedä, kuinka vakavaksi tilanne olisi muodostunut, ellen olisi väliin mennyt. Napolla on pahoja purentajälkiä niskan alueella, aivan kuin viimeksikin tappelun jäljiltä.

Ensimmäisen tappelun jälkeen otin Heliin yhteyttä ja kerroin tilanteen vakavuudesta, sekä pelostani Napon vammojen suhteen. Kerroin myös Helille, että jos tämä toistuu, Pomolle pitää löytää toinen koti.

Eilisen tappelun jälkeen ei ole muuta vaihtoehtoa kuin luopua Pomosta. Mieli on erittäin apeana, mutta muuta vaihtoehtoa ei ole.
Napo on ensimmäinen ja rakkain koirani ja se terveys ja hyvinvointi ensiarvoisen tärkeää.

Heli on laittanut sivuilleen ilmoituksen Pomon tilanteesta. Jos jokin hyvä, harrastava ja mieluiten näyttelyissä käyvä koti on kiinnostunut upeasta koirasta, yhteydenotot Helille, joka haluaa myös ensin haastatella mahdollista tulevaa isäntää/emäntää. Toki myös minuun, Pikeen voi ottaa yhteyttä asian tiimoilta.

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Syksyn ensimerkkejä

Helteinen kesä on toivottavasti nyt pikkuhiljaa ohi! Snautserilaumassa on ollut välillä tukalankin tuntuista, öisinkin kun lämpötilat pysyttelivät liki + 30 asteessa. Yöt olivat monesti levottomia, aina joku koirista oli lopen kyllästynyt kuumuuteen.

liki päivittäiseksi rutiiniksi muodostuikin uintiretket jotka tuntuivat olevan varsinkin Napolle "elinehto".
Pomo on selvästi arin ollut menemään syviin vesiin, lähinnä on tykännyt kahlailla rantavedessä Quellan ja Napon tehdessä pidempiäkin uintilenkkejä.

Kesä on mennyt muutoinkin rauhallisissa merkeissä. Muutamaan otteeseen on koiruudet päässeet Tampereelle kotihoitoon tai Tiinalle Pyyhkäyksen Pilttuuseen, mukavaan jämsäläiseen koirahoitolaan, missä lauma selkeestikin viihtyy:)


Quellan ensimmäinen juoksuaikakin on saatu kunnialla ohi. Pelastavaksi avuksi saimme "Kangasalan mummun", joka mielellään otti tytön kaverikseen..turvaan pojilta. Ilmeisesti jatkossakin saamme hankalan tilanteen ratkaistua vastaavalla tavalla, senverran mummu itki ja ikävöi Quellan lähdettyä kotiin. Olimme positiivisesti yllättyneitä kuinka hyvin Quella sopeutui kerrostaloasumiseen. Ei ollut minkäänlaista turhaa haukkumista, vaikka uudenlaisia ääniä varmasti oli paljon verrattuna omakotitaloasumiseen. oli helppo tehdä johtopäätös, että Quella on rodunomaisesti reipas, rohkea ja peloton, tasapainoinen narttu:)

Tänään sunnuntaiaamuna tuli todistettua jokaisen lauman jäsenen kohdalla vastaavat luonteenpiirteet..
Aamulenkillä ollessamme koirat havahtuivat metsänreunassa lymyileviin kahteen supikoiraan. Veto oli hihnanpäissä niin yllättävä ja voimakas, että Piken piti päästää hihnat irti, muutoin olisi käynyt huonosti..eli ojaan olisin kaatunut, koirien loikattua ojan yli.
Meteli oli hurja koirien riekkuessa ja piirittäessä supikoiraa. Toinen niistä pääsi livahtamaan pakoon, mutta piiritykseen jääneen kohtalo oli karu! Pomo näytti saalistajan viettinsä ja sai tiukan otteen supikoiran kurkusta ja episodi oli sitä myötä valmis.
Toki elämä kolmen snautserin kanssa on jatkuvasti yllätyksiä täynnä, mutta tämä oli taas aivan uutta ja aika hurjaakin!
Ohessa muutama kuva tilanteesta ja uhriksi jääneestä supikoirasta..

Koirien turkit on päässeet kasvamaan kesänaikana nyppimiskuntoon.Varsinkin Quellan turkki on todella leijonanharjan mittainen. Viimeviikolla Napon turkki nypittiin ja tulevalla viikolla on vuorossa neidin karvapeite. Pomon turkki on kasvanut huomattavasti hitaammin kun kahden edellämainitun, kaikkihan on vimeksi nypitty samoihin aikoihin, muutaman viikon sisään.