Rauhallista eloa

Kirjoitukset blogiin jäivät viimeviikolla vähiin. Päivät ovat menneet arkisissa merkeissä, normaaleja päivärutiineja elellessä. Mainitsematta ed kirjoituksessa jäi Pomon 1. vuotis syntymäpäivä, mikä jäi hieman Quellan pentutapaamisen varjoon. Syntymäpäivä oli samaisena sunnuntaina 24.1.2010.

Muuten Pomo on kyllä antanut aihetta reilulle huomiolle! Maanantaina ottaessani koiria tarhasta, poika livahti käsistäni ja oivalsi heti mahdollisuutensa pieneen karkuretkeen.
Naapurin pihan kautta sitten juoksi tien yli kävelytielle ja lähti jolkottelemaan kohti Jämsänkosken keskustaa.
Kutsuista piittaamatta Pomo eteni määrätietoisesti. Ilmoitin paikalliseen löytöeläintarhaan ja ilmoitin snautserin kadonneeksi jos joku koirasta sinne ilmoittelee. Lähdin autolla Pomoa haeskelemaan, enään ei näkynyt koirasta jälkeäkään.

Huoli koirasta oli kova, mutta onneksemme löytöeläintarhasta soitettiin hyvin pian ja sieltä Pomon sitten sain hakea kotiin. Eli taas kerran rankka muistutus, että pieninkin huolimattomuus voi koitua kohtalokkaaksi!

Muuten elämä koiralauman kanssa on sujunut mallikkaasti. Seisontaharjoituksia Quellan kanssa olemme tehneet useitakin kertoja päivässä, tulostakin on jo havaittavissa. Oli seisottaminen Helillä viikko sitten sen verran onnetonta säheltämistä, että harjoituksille annettiin aihetta.

Napo on muuttunut muutama viikko sitten huomattavasti reippaammaksi ja jotenkin suhtautuminen Quellaan on muuttunut. Aiemmin Napo on seuraillut enempi sivusta kun Pomo ja Quella leikkivät ja korkeintaan mennyt lopettamaan niiden hauskanpidon, kun on moisesta mekastuksesta ärsyyntynyt. Nyt viimeaikoina Napo menee "hakemaan" Quellan leikkiin ja on aistittavissa jonkintasoista koiramaista rakastumista Napon suhtautumisesta Quellaan.

Saimme kotiimme tiistaina uuden sohvan ja tietysti Pike käytännön ihmisenä oli tilannut valkoisen. Luotto koiriin on kova, ettei päivisin sitä käytetä makuualustana..toisaalta päälliset saa pestyä jos "vahinko" sattuu käymään. Kaikki tuntuu olevan näille snautsereille, varsinkin nuorelleparille, mahdollista..toisaalta eipä käy elämä yksitoikkoiseksi! Kunhan vaan hengisä selvitään.. Kuvat sunnuntai aamun lenkin jälkeisestä lepohetkestä.

Viikonlopun tapahtumia

Jälleen ollaan maanantaissa ja seuraavaa viikonloppua odotellessa muistellaan lähinnä eilistä.
Aamun hiihtolenkin jälkeen Pike pakkasi koirat autoon. Suuntana oli, yllätys, yllätys Villähde.

Quellan pentueen pentutapaaminen oli sovittu alkavaksi klo 15. Hieman myöhässä saavuimme perille
ja kohta paikalla olikin neljä suloista, reipasta snautserin pentua ja tietysti emä Danja.
Veimme lapsukaiset juoksemaan ulos tarhaan ja otimme kamerat mukaamme jotta saisimme kivoja leikkikuvia.
Leikit olivat kivoja mutta kuvia oli mahdotonta saada tarhassa otettua, oli pennut niin vikkeliä..ja kamerani hidas. Heli ilmeisesti muutaman kuvan sai otettua ja postaan sitten kun ne minulle asti päätyy..
Sisälle siirryimme jatkamaan leikkejä, ulkona kun oli pakkasta noin -15.
Oli siinä meillä emännillä ja isännillä ihmettelemistä kun seurasimme koiruuksiemme puuhia. Kaikista tuntui löytyvän snautserin rohkeutta, reippautta ja jääräpäisyyttäkin.
Helikin oli tyytyväisen oloinen kaikista Danjan jälkeläisistä ketkä paikalle oli tuotu. Otimme seisontakuvia ja mittasimme koiriemme säkäkorkeudet. Quella ei ollut korkeimmasta päästä, vaikka rotevuutta muuten löytyykin! Taisi Quella saada uuden lempinimenkin; Pullero!
Eveliinalle terveiset, että Pomo oli 51,5 cm, näyttää varmaan silläkin niin isolta kun Napo on 47 cm.

Paikalla pentutapaamisessa olivat Siru, Rico, Lulu ja Quella

Viikonlopun mukavat kiireet

Kahta toimenkuvaa harjoittavana kolmen koiran emäntänä elämä on välillä aika kiireistä ja vaatii jonkinverran organisointikykyäkin.. Jakasaminen oli meillä kaikilla maanantaipäivänä koetuksella, oli meillä viikonloppu senverran toimelias, mutta toki mukavassa mielessä!
Lauantai ilta hurahti Villähteellä kasvattajan, eli Helin luona. Teimme Pomolle ja Quellalle siistimis trimmauksen.
Quella antoi Helin taikoa karvapehkonsa alta erittäin kauniin snautserin pennun kohtuullisella vastaanrimpuilulla.
Pomo puolestaan teki kaikkensa hankaloittaakseen trimmausta. Viimein pyysimme Timon avuksi ja se vaan sitten jotenkin Pomon rauhoitti... No, koirat saatiin näteiksi, siitähän Heli ei tinkinyt tälläkään kerralla! Kiitokset Helille ja Timolle jälleen kerran vieraanvaraisuudesta!
Sunnuntaina suuntana oli Tampere. Koirat menivät päivähoitoon Papalle Rumootanhaaraan ja Pike lähti Oskun kanssa Ideaparkkiin ostoksille.
Olisikohan reissaaminen aiheuttanut stressiä tai muuten pistänyt sielunelämää sekaisin, varsinkin Pomolla, sen kun yllätin maanantaina istumasta kuin patsas sohvapöydällä! Meillä koirat ei saa olla sohvilla eikä sängyllä, terävänä Pomo keksi sit pöydän! Äkkilähtöhän siitä tuli!

Quella

Kävimme Quellan kanssa eläinlääkärin vastaanotolla aamulla ottamassa penturokotukseen tehostetta. Punnitsimme myös pikku neidin painon, jota oli kertynyt 11 kg, vaikka välipaloina maistuu raaka porkkanakin!

Arkista puuhailua

Pakkasen hieman lauhduttua täällä Jämsässäkin, olemme päässeet hieman pidemmille metsälenkeille.
Tänään aamun hämärissä taapersimme Toijalanrannan upeissa maastoissa. Nyt kun luntakaan ei viimepäivinä ole satanut oli polkujakin metsään päässyt muodostumaan. Moottorikelkkailijoitakin oli ollut ajelulla, mukava kun ne jättää jälkeensä parempaa kävelyalustaa..koirathan kyllä loikkii hangessa mutta kirjoittaneella on jalat kipeinä vieläkin sunnuntain pitkähköstä hiihtolenkistä Pykälän majalle, (kiitokset hiihtokaverille hyvästä seurasta!) että kiitollisena käveli tampatulla alustalla.

Jälleen kerran ulkoillessa koirien kanssa totesin, että Pomo, nimestään huolimatta on kyllä altavastaajan roolissa. Napo ja varsinkin Quella pitävävät sitä räsynukkenaan ja retuuttavat mielensä mukaan. Pomo kyllä häntä heiluen sen suo, mutta meidän laumassa Pomo on selvästi alimpana..(naiset jyrää)!

Perjantaipäivän ulkoilu

Pidimme perjantaina yhteisen vapaapäivän. Lähdimme "pikku" pakkasessa tutkimaan uuden kotimme lähiympäristössä olevia lenkkimaastoja. Löysimmekin kivan, noin 5 km mittaisen maalaismaisemissa menevän reitin. Matkalla näimme hevosia ulkoilemassa ja pojat olivat vauhkoina menossa tekemään lähempää tuttavuutta. Hihnat oli piukeina ja voimat koetuksella, on niissä vaan kovasti voimaa.. Quellalla taisi olla kolmatta kertaa kaulapanta ja hihna käytössä. Tyttö kulki kohtuu hyvin koko matkan talutuksessa, pientä vetämistä kyllä oli, eikä ihme, malliahan hän ottaa kaikissa asioissa pojilta. Selvästi Quella on tottelevaisempi kuin velipuolensa ja se tuntuukin kovasti helpottavan arkisissa askareissa..varsinkin Pomo on varsinainen jääräpää. Ymmärtää kyllä kieltoja, mutta kun se muisti on vaan niin huono!

Lenkin jälkeen koiruudet ottivatkin muutaman tunnin päikkärit, valokuvan otin Quellasta joka mahtuu vielä juuri ja juuri pöydän alle, siellä oli mukava nukkua.

Loppiainen

Tänää Loppiaisena päivämme alkoi aamulenkillä kirpakassa pakkasessa. Koirat kun saavat juosta vapaana, eivät tunnu palelevankaan, kunnes tassuissa alkaa olemaan liikaa lumipaakkuja, sitten on aika siirtyä sisätiloihin.
Huoltotoimenpiteiden jälkeen yritimme Oskun kanssa otta hyviä seisontakuvia, ei onnistuttu!
Pomon kuvan pilasi Pike, Napo ei oikeen osaakkaan seistä..ja Quella kyllä yritti, mut ei nyt sit parempia saatu!
Sorry Heli, koirat on kyllä kauniimpia livenä, älä järkyty!

Kunpa saisi sen järjestelmäkameran, kuvaaminenkin olisi helpompaa..

Aamupäivän lenkki

Jo tavaksi tulleena, miellyttävänä sellaisena, tänäänkin päivän valjettua, karkasin kesken töiden ulkoilemaan partanaamojeni kanssa. Tänään valitsin lenkkikohteeksemme Oinaalan jään. Puoli kymmenen aikoihin ei näkynyt ristin sielua missään, joten koiruudet saivat juosta jälleen elämänsä innolla! Jäälle oli aurattu hyvä jäätie. Paikoitellen jäälle oli noussut vettä, mutta se ei menoa haitannut koska jalassani oli Sievin pitkävartiset nahkasaappaat, (lampaankarva pohjallisilla) jotka ovat aivan ehdottomat näin kylmässä ja lumisessa talvessa!
Kiitti Ulla hyvästä vinkistä! Pomo tuntui olevan vedelle arka, hypäten heti hangelle tassujen kastuessa. Aamupäivän yhteisen lenkin olen todennut olevan parasta TYKY toimintaa..

Sunnuntaita

Tänään onkin yllättäen täysin vapaata töistä! Himoksessa oli ollut yöllä tulipalo mökissä mikä piti tänään laittaa kuntoon huomenna tuleville asiakkaille, harmi!
Aamu otettiin lokoisasti. Herätys tosin on meillä aina viimeistään viideltä, arjen rytmi kun vaan menee niin..no, aamulenkin jälkeen painuttiin takaisin pehkuihin.

Ilma kun alkoi kirkastumaan lähdimme metsäretkelle. Pakkasta tosin oli noin -20, mutta tunti metsäpoluilla oli meille kaikille sopiva lenkki. Olimme heti aamusta laittaneet leivinuuniin tulet, joten kun saavuimme kotiin oli uuni valmiina odottamassa Yrjölänpuuroa. Siitä vaan tuntuu leivinuunissa tulevan paremman oloista kuin sähköuunissa.. Teemme puuroa kahdenpäivän välein viidenlitran astian, joten pakastamiseen ei ole tarvetta.

On tuo Yrjölänpuuro oiva keksintö, koirien vatsat pysyvät loistavassa kunnossa ja ravitsevaakin näyttää olevan..edullisuudesta ja helppotekoisuudestakin isot plussat! Vielä kun sitä viitsisi itsekin syödä, no joo..

Dietillä olen mutta en sentäs niin kovalla! Toisaalta eipä tekis ruokaa niin paljon mieli..

Nyt onkin koirakaverit päikkäreillä ja tuhisevat tyytyväisinä, voisko hetki olla ihanampi, kaikilla hyvä olo!

Illaksi on tiedossa lumitöitä ja Quella onkin siinä kiva kaveri. Veljekset seuraavatkin touhuja suljettujen ovien takana tarhassa.

Uuden Vuoden vastaanottajaiset

Vuosi vaihdettiin kotosalla, oman porukan kesken. Aattelin, että täällä syrjässä ei jurikaan raketit meidän rauhallista eloa häiritse. Aamupäivällä tosin alkoi hieman epäilyttämään, kun toisesta (naapuritaloja kaksi) talosta emäntä tuli töistä kotiin kymmenen aikoihin ja kertoi että lähti töistä "saikulle" ja menee nyt nukkumaan että jaksaa sitten illalla ampua raketteja! Illalla klo 18 se rakettien ampuminen sitten alkoi ja kesti lähes taukoamatta yöllä yli puolenyön. Samoin raketeista tuntui olevan myös innostunut toisellapuolella asuva naapurimme. Yllättävää oli, että Quella ja Pomo, jotka eivät aiemmin ole raketteja kuulleet, olivat aivan rauhallisia. Napo puolestaan oli hermostuneen oloinen ja jotenkin tuli tunne, että se halusi suojella laumaansa joltain oudolta ja uhkaavalta. Aikaisempina vuosina Napo ei ole ollut moksiskaan moisesta metelistä. Ensimmäinen uuden vuoden Napo vietti Himoksessa 1,5 kk ikäisenä asuntovaunussa ja siellähän metelöinti oli aivan mahdotonta, Venäläiset turistit kun olivat tuoneet mukanaan liki pommeiksi luokiteltavia "raketteja".

Nyt lähdemmekin vierailulle Kangasalle Marita "mummun" luokse.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE!