Muuten Pomo on kyllä antanut aihetta reilulle huomiolle! Maanantaina ottaessani koiria tarhasta, poika livahti käsistäni ja oivalsi heti mahdollisuutensa pieneen karkuretkeen.
Naapurin pihan kautta sitten juoksi tien yli kävelytielle ja lähti jolkottelemaan kohti Jämsänkosken keskustaa.
Kutsuista piittaamatta Pomo eteni määrätietoisesti. Ilmoitin paikalliseen löytöeläintarhaan ja ilmoitin snautserin kadonneeksi jos joku koirasta sinne ilmoittelee. Lähdin autolla Pomoa haeskelemaan, enään ei näkynyt koirasta jälkeäkään.
Huoli koirasta oli kova, mutta onneksemme löytöeläintarhasta soitettiin hyvin pian ja sieltä Pomon sitten sain hakea kotiin. Eli taas kerran rankka muistutus, että pieninkin huolimattomuus voi koitua kohtalokkaaksi!
Muuten elämä koiralauman kanssa on sujunut mallikkaasti. Seisontaharjoituksia Quellan kanssa olemme tehneet useitakin kertoja päivässä, tulostakin on jo havaittavissa. Oli seisottaminen Helillä viikko sitten sen verran onnetonta säheltämistä, että harjoituksille annettiin aihetta.
Napo on muuttunut muutama viikko sitten huomattavasti reippaammaksi ja jotenkin suhtautuminen Quellaan on muuttunut. Aiemmin Napo on seuraillut enempi sivusta kun Pomo ja Quella leikkivät ja korkeintaan mennyt lopettamaan niiden hauskanpidon, kun on moisesta mekastuksesta ärsyyntynyt. Nyt viimeaikoina Napo menee "hakemaan" Quellan leikkiin ja on aistittavissa jonkintasoista koiramaista rakastumista Napon suhtautumisesta Quellaan.
Saimme kotiimme tiistaina uuden sohvan ja tietysti Pike käytännön ihmisenä oli tilannut valkoisen. Luotto koiriin on kova, ettei päivisin sitä käytetä makuualustana..toisaalta päälliset saa pestyä jos "vahinko" sattuu käymään. Kaikki tuntuu olevan näille snautsereille, varsinkin nuorelleparille, mahdollista..toisaalta eipä käy elämä yksitoikkoiseksi! Kunhan vaan hengisä selvitään.. Kuvat sunnuntai aamun lenkin jälkeisestä lepohetkestä.
*click*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti