Tänään aamun hämärissä taapersimme Toijalanrannan upeissa maastoissa. Nyt kun luntakaan ei viimepäivinä ole satanut oli polkujakin metsään päässyt muodostumaan. Moottorikelkkailijoitakin oli ollut ajelulla, mukava kun ne jättää jälkeensä parempaa kävelyalustaa..koirathan kyllä loikkii hangessa mutta kirjoittaneella on jalat kipeinä vieläkin sunnuntain pitkähköstä hiihtolenkistä Pykälän majalle, (kiitokset hiihtokaverille hyvästä seurasta!) että kiitollisena käveli tampatulla alustalla.
Jälleen kerran ulkoillessa koirien kanssa totesin, että Pomo, nimestään huolimatta on kyllä altavastaajan roolissa. Napo ja varsinkin Quella pitävävät sitä räsynukkenaan ja retuuttavat mielensä mukaan. Pomo kyllä häntä heiluen sen suo, mutta meidän laumassa Pomo on selvästi alimpana..(naiset jyrää)!
*click*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti