Pomo

Piken snautserisisältöinen elämäntyyli alkoi nelisen vuotta sitten. Koiran hankinta oli liikkunut mielessä jo jonkin aikaa ja ystävien kokemukset snautsereista olivat niin positiivisia, että rotuvalintakin oli erittäin helppo, eikä muuta rotua edes harkittu!
Ferdinan eli Heli Kuukkasen pitämän snautserikennelin sivut löytyivät netistä helposti ja saivat vakuuttumaan asiallisesta, pitkän linjan snautsereiden kasvatustyöstä joka on kantanut hedelmää. Helihän on valittu vuoden snautserikasvattajaksi kolmesti peräkkäin. Hänen koiransa ovat hyäluonteisia ja monet ovat upeasti menestyneet näyttelyissä niin koti- kuin ulkomaillakin.
Ensimmäinen hteydenottoni Heliin oli soitto ja tiedustelu tulevasta pentueesta joka syntyi 18.10.2006.
Sovimme tapaamisesta Villähteelle Helin kotiin, jossa saimme rauhassa tutustua toisiimme ja myös heillä kotona asustaviin snautsereihin: Taraan, Helmiin ja Ellaan. Myös Helmin pennut olivat syntyneet kuukautta aiemmin ja ensitapaaminen myös tulevaan koiraani tapahtui silloin. Heli hyväksyi minut kasvattikoiransa emännäksi ja odottavan aika oli pitkä kunnes viimein sain Napon..Ferdinan Noble Nandorin kotiin. Siitä alkoi suhde rakkaaseen koiraani.

Muutama vuosi vierähti ja aloin kaipaamaan Napolle kaveria. Tuntui kurjalta jättää kaveri yksin työpäivien ajaksi kotiin.
Hetken asiaa harkittuani päätin ottaa toisen koiran. Erittäin hyvistä vanhemmista oli syntynyt lupaava pentue ja siihen Pomo, Ferdinan Prime Jazendor.
Kaverukset tulivat alkuopettelun jälkeen loistavasti toimeen keskenään. Sain upean koiran myös näyttelyharrastukseen.
Meni vuosi ja tuli halu ja päätös ottaa kolmas koira. Tuli Quella. Ferdinan Quella Ella. Loistava persoona ja nuoresta iästään huolimatta lupaava näyttelykoira sekä Napon ja Pomon best friend ja tyttökaveri :).

Elämä snautserilaumassa on sujunut pieniä kommelluksia lukuunottamatta mallikkaasti ja rennon letkeesti. Ollaan paljon lenkkeilty metsämaastoissa, koirien saadessa juosta vapaana ja paljon mukavia yhdessäolon hetkiä on elelty muutenkin. Näyttelyistä on tullut kiva harrastus..onhan kauniiden koirien kanssa mieltäylentävää kiertää kehissä!

No, nyt on rauha laumassa rikkoutunut. Kahdesti, muutaman kuukauden sisään, Pomon ja Napon kesken on kehkeytynyt hurja tappelu. Syytä, mikä riidan on laukaissut en tiedä. Viimeksi eilen koirien tullessa ulkoilemasta sisälle, alkoi leikki mikä kehkeytyi pian hurjan oloiseksi. Mennessäni tilannetta rauhoittamaan, Pomo otti Naposta tiukan purentaotteen ja sain sen irti vasta kaadettuani Pomon päälle kylmää vettä.
En tiedä, kuinka vakavaksi tilanne olisi muodostunut, ellen olisi väliin mennyt. Napolla on pahoja purentajälkiä niskan alueella, aivan kuin viimeksikin tappelun jäljiltä.

Ensimmäisen tappelun jälkeen otin Heliin yhteyttä ja kerroin tilanteen vakavuudesta, sekä pelostani Napon vammojen suhteen. Kerroin myös Helille, että jos tämä toistuu, Pomolle pitää löytää toinen koti.

Eilisen tappelun jälkeen ei ole muuta vaihtoehtoa kuin luopua Pomosta. Mieli on erittäin apeana, mutta muuta vaihtoehtoa ei ole.
Napo on ensimmäinen ja rakkain koirani ja se terveys ja hyvinvointi ensiarvoisen tärkeää.

Heli on laittanut sivuilleen ilmoituksen Pomon tilanteesta. Jos jokin hyvä, harrastava ja mieluiten näyttelyissä käyvä koti on kiinnostunut upeasta koirasta, yhteydenotot Helille, joka haluaa myös ensin haastatella mahdollista tulevaa isäntää/emäntää. Toki myös minuun, Pikeen voi ottaa yhteyttä asian tiimoilta.

Syksyn ensimerkkejä

Helteinen kesä on toivottavasti nyt pikkuhiljaa ohi! Snautserilaumassa on ollut välillä tukalankin tuntuista, öisinkin kun lämpötilat pysyttelivät liki + 30 asteessa. Yöt olivat monesti levottomia, aina joku koirista oli lopen kyllästynyt kuumuuteen.

liki päivittäiseksi rutiiniksi muodostuikin uintiretket jotka tuntuivat olevan varsinkin Napolle "elinehto".
Pomo on selvästi arin ollut menemään syviin vesiin, lähinnä on tykännyt kahlailla rantavedessä Quellan ja Napon tehdessä pidempiäkin uintilenkkejä.

Kesä on mennyt muutoinkin rauhallisissa merkeissä. Muutamaan otteeseen on koiruudet päässeet Tampereelle kotihoitoon tai Tiinalle Pyyhkäyksen Pilttuuseen, mukavaan jämsäläiseen koirahoitolaan, missä lauma selkeestikin viihtyy:)


Quellan ensimmäinen juoksuaikakin on saatu kunnialla ohi. Pelastavaksi avuksi saimme "Kangasalan mummun", joka mielellään otti tytön kaverikseen..turvaan pojilta. Ilmeisesti jatkossakin saamme hankalan tilanteen ratkaistua vastaavalla tavalla, senverran mummu itki ja ikävöi Quellan lähdettyä kotiin. Olimme positiivisesti yllättyneitä kuinka hyvin Quella sopeutui kerrostaloasumiseen. Ei ollut minkäänlaista turhaa haukkumista, vaikka uudenlaisia ääniä varmasti oli paljon verrattuna omakotitaloasumiseen. oli helppo tehdä johtopäätös, että Quella on rodunomaisesti reipas, rohkea ja peloton, tasapainoinen narttu:)

Tänään sunnuntaiaamuna tuli todistettua jokaisen lauman jäsenen kohdalla vastaavat luonteenpiirteet..
Aamulenkillä ollessamme koirat havahtuivat metsänreunassa lymyileviin kahteen supikoiraan. Veto oli hihnanpäissä niin yllättävä ja voimakas, että Piken piti päästää hihnat irti, muutoin olisi käynyt huonosti..eli ojaan olisin kaatunut, koirien loikattua ojan yli.
Meteli oli hurja koirien riekkuessa ja piirittäessä supikoiraa. Toinen niistä pääsi livahtamaan pakoon, mutta piiritykseen jääneen kohtalo oli karu! Pomo näytti saalistajan viettinsä ja sai tiukan otteen supikoiran kurkusta ja episodi oli sitä myötä valmis.
Toki elämä kolmen snautserin kanssa on jatkuvasti yllätyksiä täynnä, mutta tämä oli taas aivan uutta ja aika hurjaakin!
Ohessa muutama kuva tilanteesta ja uhriksi jääneestä supikoirasta..

Koirien turkit on päässeet kasvamaan kesänaikana nyppimiskuntoon.Varsinkin Quellan turkki on todella leijonanharjan mittainen. Viimeviikolla Napon turkki nypittiin ja tulevalla viikolla on vuorossa neidin karvapeite. Pomon turkki on kasvanut huomattavasti hitaammin kun kahden edellämainitun, kaikkihan on vimeksi nypitty samoihin aikoihin, muutaman viikon sisään.

Mukavaa Juhannusta

Näin sateen ropistessa juhannusyönä on hyvä hetki kirjoittaa hieman muisteloita tänne blogiin.

Kotiuduimme Liettuasta maanantaina. Näyttelyiden kannalta reissu meni niin ja näin:(. Sunnuntain tuomariarvostelussa oli paljon kehuja mutta moitetta Pomo sain hieman liian isoista korvista, sekä turkin toivoi olevan hieman karkeampi.
Alkuperäisen matkasuunnitelman mukaan, meidän piti majoittua takaisintulomatkalla Riikaan hotelli Skansteen, mutta muutimme suunnitelmia ja yövyimme Pärnussa. Näinollen ajomatka Tallinnaan ja laivaan oli huomattavasti lyhyempi.

Tältäkesältä meidän näyttelymatkat on nyt tehty, ehkäpä loppuvuodesta palaamme taas kehiin.
Nyt pidämme kesälomaa ja on ollut ilo huomata, että Napon lisäksi myös Pomo ja Quella nauttivat uimisesta!

Terveiset Liettuasta, Vilnasta

Pikainen päivitys näin reissun päältä. Viimeviikonlopun Porvoon erikoisnäyttelyyn ja Oriveden kansalliseen näyttelyyn palaan kunhan kotiudutaan ja keritään:)

Tällä kerralla Pike ja Pomo lähtivät kaksin matkaan. Napo ja Quella jäivät kotikoiriksi mummun avustuksella.
Heli ja Timo lähtivät kolmen koiran voimin matkaan. Anu ja Kimmo ottivat myös kolmikkonsa mukaan.

Ländimme torstaina iltalautalla kohti Viroa. Tallinnasta ajoimme noin 300 km Latvian puolelle Riikaan, jossa yövyimme. Hotellina meillä oli Skanste ja hintaan nähden (20 €) se oli hyvä mutta äänieristystä siihen rahaan ei mahtunut. Saavuimme yöllä noin klo1 hotellille ja siihen aikaanhan on yöstä tulevia asukkaita liikkeellä, koirat pitivätkin aikamoisen mekastuksen! Ihme ettei henkilökunta tullut hätistelemään haukkujia autoihin nukkumaan. Latvian puolelta oli kuulemma ollut hankalaa löytää hotellia mikä ottaisi vieraakseen myös koiria.

Aamun valjetessa lähdimme ajelemaan kohti Vilnaa. Matkaa kertyi jälleen noin 300 km. Onneksemme ilma oli mukavan aurinkoinen ja maisemat kaunista maalaismaisemaa. Pelloilla näkyi työhevosia ja hyvin iäkkäitä "mummuja" tekemässä peltotöitä..tuli aivan suomifilmit mieleen joskin kyllä säälitti ne vanhukset! Ollaan täällä vielä todella alkeellisissa oloissa ainakin maaseudulla, mutta EU:n kylttejä on näkynyt paljon tienvarsilla ja ne ilmeisesti ovat kertoneet kehitysprojekteista mitä täällä on meneillään..sitä sarkaa kyllä riittää pitkään!

Majoituimme eilen perjantaina Karoliina hotelliin, joka on aivan luksusta verrattuna Skanste hotelliin.
Illalla kävimme pienellä juoksulenkillä tutustuen hieman lähi metsään ja maastoon muutoinkin.

Ikävä kyllä, säätiedotus piti paikkansa. Sade alkoi aamulla klo 8 ja jatkui puolillepäivin. Meidän kehässä ollessamme tuli sopivasti sateeseen hieman taukoa. Tuuli oli hurja ja koirat olivat hieman säikkyinä. Tuomarilla oli päällään hurjasti lepattava sadetakki, sitä näkyi monikin koira enempi tai vähempi pelkäävän.

Pomo oli reippaan oloinen kehään päästyään ja esitys menikin mielestämme erittäin hyvin.
Tuomarina toimi tänään Aramis Jooy Zim. Tuomari kehui Pomoa arvostelussaan mm. Hyvä pää ja ilme, hyvä kaula, hyvä ylälinja, hyvät takakulmaukset, hyvin kehittynyt body ikäisekseen. Parannettavaa olisi tuomarin mielestä ollut etujalkojen liikkeessä (ponnekkaammat) sekä turkin olisi toivonut olevan hieman karkeampi. Pomo sai ERI 2.

Muiden mukana olevien koirien tuloksista löytyy tietoa Helin sivuilta. Senverran vielä voisin mainita, että kasvattajaluokassa sijoituimme kakkosiksi! Jipii!"

Huomenna on jälleen näyttelypäivä, uusi tuomari ja toivottavasti innokkaat ja levänneet Pike ja Pomo:)

Turkit kuntoon

Tallinan näyttelymatka lähestyy. Kävimme maanantaina Helillä, Villähteellä, pistämässä turkit siisteiksi. Heli jälleen taikoi kauniit koirat saksilla ja trimmikoneella. Quella on nuoresta iästään huolimatta rauhallinen turkkia siistittäessä, Helin oli helppo työstää neidin turkkia. Pomokin on huomattavasti rauhallisempi trimmattava kuin vielä kuukausi sitten. Ainoastaan tassujen leikkaaminen on Pomosta kestämätöntä..ilmeisesti kutittaa!
Nyt odotellaan perjantaita, pakkaillaan ja ulkoillaan..sit startataan Tallinnaan! Jännittää!

Haminan näyttely

Tänään lauantaina aamuvarhain suuntana oli Hamina ja siellä kansainvälinen koiranäyttely. Napo jäi hoitoon ystävällemme Mairelle koska turistikoiria ei näyttelyalueelle saanut viedä. Napohan sirutettiin kaksi viikkoa sitten, että saisimme sen mukaamme näyttelymatkoille.

Olimme hyvissä ajoin näyttelypaikalla jotta koirat sopeutuisivat tilanteeseen. Näyttelypaikka oli katettu isolla "teltalla" ja paikka oli "montussa". Pomo oli selvästikin hermostuneen/pelokkaan oloinen sitä kampaillessani, mutta ajattelin tilanteen tasoittuvan kun pääsemme kehään, Pomohan on normaalisti hieman "hullunkin rohkea" ja kehässä nuoresta iästään huolimatta kuin kotonaan.

Tänään tuomarina toimi Anne Sume, Eestistä. Lisäksi tuomariharjoittelija, myös Eestistä.

Quella oli ensin kehässä ja kaikki meni loistavasti. Tuomarin arvostelu oli:
Ihana narttu pentu. Ikäisekseen hyvin kehittynyt. Vahva luusto. Kaunis pää ja ilme. Hyvä purenta. Riittävä kaulan pituus. Hyvä hännän kiinnitys. Hyvin kehittynyt rintakehä. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Hyvä turkki tulossa. Liikkuu ja esiintyy hyvin.

Sitten oli Pomon kanssa vuoro mennä kehään. Tilanne oli hämmentävä. Reipas, rohkea nuori snautseri pelkäsi tuomaria (tuomareita, toisena oli harjoittelija) ja tilanne oli Pomolle erittäin tukala. Silti arvostelu oli;
Erittäin hyvän tyyppinen. Hyvä luusto. Urosmainen pää ja ilme. Hyvä purenta. Hyvä ylälinja ja hännän kiinnitys. Hyvät kulmaukset edessä ja takaa. Hyvä väri. Valitettavasti tänään liian epävarma.

Tuomari vielä mainitsi, että erinomaisen antaisi ehdottomasti, mutta snautreri ei saa olla pelokas.
Saimme EH:n eli erittäin hyvän, HYVÄ SEKIN:)

Rauman näyttelyn tuomariarvostelut

Raumalla lauantaina 15.5.2010 tuomarina toimi Ligita Zake, Latviasta.
Suomennettuna arvostelut oli seuraavanlaisia:

Quella: 7 kk:n ikäinen pentu. Virheetön tyyppi. Pää virheetön, linjat riittävän yhdenmukaiset. Virheetön "ilme". Suora, hieman pehmeä selkälinja. Hyvin kehittynyt "body". Kulmaukset virheettömät. Hieman väljä liikkeissään. Erinomainen temperamentti. Tarvitsee hieman lisää kehäkokemusta.

Pomo: Hyvä tyyppi & ominaisuudet. Virheetön pää. pään linjat yhdenmukaiset. Pitäisin tummemmista silmistä. Virheetön selkälinja. Tarvitsee vielä aikaa varttumiseen (aikuistumiseen).

Quellan Debyytti

Tänään lauantaina, aamulla varhain klo 05.30 lähdimme näyttelyihin Raumalle. Kyseessähän oli Quellan debyytti! Jännitystä oli ilmassa, vaikkei odotukset niin suureellisia olleet:)
Pomo lähti hakemaan lisää kokemusta, sekä tietty menestystäkin!
Näyttelyt sujuivat pieniä vastoinkäymisiä lukuunottamatta loistavasti..Quella pokkasi ROP:n kunniamaininnalla ja Pomo sai varasertin, varustettuna myös KP:llä. Kiitokset kaikille kanssakilpailijoille ja kavereille, sekä erikoiskiitos Helille, jota ilman ei näitä upeita rakkaita kavereita olisi!  Loppu hyvin kaikki hyvin! Tästä on kiva jatkaa..

Trimmaus

Kävimme tänään siistimässä Pomon ja Quellan turkit, jotta lauantaina Raumalla ollaan parhaimmillamme:).
Seisontakuvia emme kerinneet ottamaan, launtaina uusi yritys. Trimmaus Quellan kanssa sujui mallikkaasti. Tyttö antoi Helin työskennellä ilman turhaa säheltämistä.
Pomo puolestaan päätti tehdä hommasta mahdollisimman hankalan. Heli kuitenkin sai ammattimaisesti jälleen hommansa tehtyä, kiitos!

Odotusta ilmassa

Arkea elellään koiralaumassa rennon letkeesti. Pikellä alkaa olemaan jo hieman jännitystä fiiliksissä:)
Näyttelyilmoitukset touko-, ja kesäkuun osalta on tehty. Viimeinen päivä ilmoittautua Orivedelle oli tänään ja sekin on nyt sitten hoidettu.
Huomenna lähdemme Helin luokse siistimään Pomoa ja Quellaa, sitten olemmekin valmiita lähtemään lauantaina Rauman kehään!
Loppuviikosta päivitellään kuvia, joita huomenna Helillä otamme..eli kilpakumppaneille ihmeteltävää tulossa:)

Vappu

Vapun ja vapaapäivän ohjelmaamme kuului ulkoilua lähimetsässä, sekä hieman harjoittelua tulevia näyttelyitä varten.
Pomolta juoksemiset ja asennossa seisominen sujuu jo jotenkuten, viime kesän ja syksyn näyttelyiden tuoman kokemuksen seurauksena.
Quellan kanssa onkin tehtävä rutkasti harjoituksia. Onneksi tyttö on innokas harjoittelija, vielä kun ymmärtäisi ottaa asian hiukan vakavammin, eikä riekkuisi hihna suussa kuvitellen tilanteen olevan jokin mukava riehumishetki.
Kahden viikon kuluttua alkaa kesän näyttelyputki. Ilmoittauduttu ollaan Raumalle, Haminaan, Tallinnaan jaVilnaan. Suunnitteilla on lisäksi kesä-, ja heinäkuulle lukuisia näyttelyitä. Taitaa kesän lähes kaikki viikonloput mennä näyttelyreissuissa:)

Pennusta aikuiseksi

Quellan elämä on alkanut saamaan uusia ulottuvuuksia. Tyttö on alkanut laajentamaan reviiriään ja pihassa vapaanapito saa loppua.
Viime päivinä suuri mielenkiinnon kohde on ollut ohi ratsastavien hevosten jätökset. Quella pitää lantaa suurimpana herkkunaan ja suunta on aina kasoja kohti kun vaan vapaus koittaa. Haju tytössä on sit sen mukainen.
Quella myös koittaa kisata laumassa paikastaan Pomon kanssa. Taitaa pomo ottaa alistamisyritykset vielä kuitenkin lähinnä kivana leikkinä, millä tuulella nyt sattuukaan olemaan:) Joka tapauksessa, koirien puuhastelut ovat mielenkiintoista seurattavaa, jokainen kun on oma suuri "snautreri-persoona" ja omia kujeitaan täynnä:) Välillä välejä selvitellään hyvinkin kovaäänisesti, mutta toistaiseksi ilman mitään fyysisiä vahinkoja.
Viikolla teimme päätöksen lähteä myös Tallinnan näyttelyihin kesäkuun alussa. Suurimpana houkuttimena oli kiva porukka minkä Heli oli saanut kasaan! Kiva lähteä reissuun samanhenkisten
kavereiden kanssa:)

Kesään valmistautumista

Lomat on lomailtu ja arki alkanut. Pomo ja Quella olivat koirahoitolassa ja elo siellä oli sujunut ilman isompia ongelmia. Pomoa oli joutunut kyllä komentamaan ruoka-aikoihin. Se kun ei olisi antanut Quella syödä omaa ruokaansa, omasta kupistaan!
 Napo vietti viikon kotihoidossa Tampereella ja oli myös ollut sopeutuvainen tilanteeseen. Ruoka ei oikein ollut maistunut, mutta hyvässä lihassahan Napokin nykyään on, ettei se niin haitannut vaikka viikko hieman vähemmällä ravinnolla menikin.

Tänään sunnuntaina ulkoilimme lähimetsässä. Menimme ensimmäistä kertaa tutkimaan löytyisikö mukavaa lenkkimaastoa ja olimme iloisesti yllättyneitä huomatessamme, että niin lähellä kotia on loistava metsä missä lenkkeillä (Kotipihasta noin 500 m)!

Pojilla tuntuu olevan menossa valtataistelu. Montakin kertaa päivässä on selvittely kovaäänisesti menossa, Napon silti ainakin vielä selviten "voittajana".

Tänään myös trimmasin Napoa. Se kun on jäänyt hieman näiden "näyttelykoirien" varjoon turkin siistimisessä. Ainakin vielä olen kyllä nyppinyt Napon turkin. Joskin olen kuullut monen "kotikoiran" omistajan alkaneen ajamaan turkin koneella, säästyen siten turkin nyppimisellä. Vielä se on ns. kunnia asia, nyppiä Napokin, mutta eiköhän järki jossakin vaiheessa voita ja siirryn myös helpompaan tapaan pitää turkki siistinä.

Tauon jälkeistä elämää

Nöyrin anteeksipyyntö kaikille jotka olette odottaneet snautsereiden touhuista päivityksiä.
Suurempia selittämättä, Piken työkiireet ovat menneet etusijalle.
Tänään lauantaina olimme Quellan sisarusten yhteisessä tapaamisessa ja teemana ensimmäinen nyppiminen.
Olimme olleet reippaita ja nyppimiset olimme tehneet kotona Quellalle ja Pomolle, joten Heli teki koirille siistimis trimmauksen muiden nyppiessä koiriaan.
Maanantaina Pike suuntaa lomalle kohti Saariselkää. Koiruudet jäävät etelän lämpöön. Napolle olisi ollut hoitoon ottajia lukuisia..nuorella parilla tilanne onkin täysin toinen:). Pomo ja Quella menevät koirahoitolaan ja Napo pääsee Tampereelle Rumootanhaaraan papan hyvään hoitoon..

Pikeä jo hirvittää ikävän määrä, mutta ehkäpä Saariselän hangilla asia saa oikean mittasuhteen!

Possunkorvat

Viikonloppu tuli vietettyä ja ihan kotosalla. Lauman johtaja on taas hurahtanut hiihtoon, viimein kun ilmatkin alkoivat ulkoilua suosimaan. Koiruudet elelevät sopuisasti laumassaan, mitä nyt välillä on ilmassa pientä paikan hakua poikien kesken! Pomo on alkanut pitämään ruokakupistaan poikkeuksellisen terhakkaasti huolta ja jopa Napo kunnioittaa Pomon hurjalta kuulostavaa murinaa. Muutenkin poikien kesken on aistittavissa pientä jännitteisyyttä. Vielä ei suurempia tappeluita kuitenkaan ole ollut.
 

Ruokavalio on koirilla hyvin "yksipuolista" mutta sitäkin terveellisempää. Eukanuban nappuloiden, yrjölänpuuron ja raejuuston lisäksi ei juuri muita herkkuja syötellä. Syynä lähinnä halu pitää koirien vatsat kunnossa.
Joskus Napon kanssa elellessä tuli hieman sooloiltua ruokavaliossa ja siitä seurasi usein ripulia ym. harmia.

Nyt kuitenkin otin riskin ja annoin kaikille possunkorvat. Nehän kelpasivat kovastikin. Isot korvat oli puolessa tunnissa menneet snautsereiden vatsaan. Pienellä pelolla odottelin mitä on vastassa kun töistä palaan kotiin, mutta kenellekkään ei moisista korvista tullut mitään vaivaa. Hyvä niin. Pistän kuvan Quellasta syömässä possunkorvaa. Se pitikin nauttia omassa rauhassa sohvan suojissa.

Rauhallista eloa

Kirjoitukset blogiin jäivät viimeviikolla vähiin. Päivät ovat menneet arkisissa merkeissä, normaaleja päivärutiineja elellessä. Mainitsematta ed kirjoituksessa jäi Pomon 1. vuotis syntymäpäivä, mikä jäi hieman Quellan pentutapaamisen varjoon. Syntymäpäivä oli samaisena sunnuntaina 24.1.2010.

Muuten Pomo on kyllä antanut aihetta reilulle huomiolle! Maanantaina ottaessani koiria tarhasta, poika livahti käsistäni ja oivalsi heti mahdollisuutensa pieneen karkuretkeen.
Naapurin pihan kautta sitten juoksi tien yli kävelytielle ja lähti jolkottelemaan kohti Jämsänkosken keskustaa.
Kutsuista piittaamatta Pomo eteni määrätietoisesti. Ilmoitin paikalliseen löytöeläintarhaan ja ilmoitin snautserin kadonneeksi jos joku koirasta sinne ilmoittelee. Lähdin autolla Pomoa haeskelemaan, enään ei näkynyt koirasta jälkeäkään.

Huoli koirasta oli kova, mutta onneksemme löytöeläintarhasta soitettiin hyvin pian ja sieltä Pomon sitten sain hakea kotiin. Eli taas kerran rankka muistutus, että pieninkin huolimattomuus voi koitua kohtalokkaaksi!

Muuten elämä koiralauman kanssa on sujunut mallikkaasti. Seisontaharjoituksia Quellan kanssa olemme tehneet useitakin kertoja päivässä, tulostakin on jo havaittavissa. Oli seisottaminen Helillä viikko sitten sen verran onnetonta säheltämistä, että harjoituksille annettiin aihetta.

Napo on muuttunut muutama viikko sitten huomattavasti reippaammaksi ja jotenkin suhtautuminen Quellaan on muuttunut. Aiemmin Napo on seuraillut enempi sivusta kun Pomo ja Quella leikkivät ja korkeintaan mennyt lopettamaan niiden hauskanpidon, kun on moisesta mekastuksesta ärsyyntynyt. Nyt viimeaikoina Napo menee "hakemaan" Quellan leikkiin ja on aistittavissa jonkintasoista koiramaista rakastumista Napon suhtautumisesta Quellaan.

Saimme kotiimme tiistaina uuden sohvan ja tietysti Pike käytännön ihmisenä oli tilannut valkoisen. Luotto koiriin on kova, ettei päivisin sitä käytetä makuualustana..toisaalta päälliset saa pestyä jos "vahinko" sattuu käymään. Kaikki tuntuu olevan näille snautsereille, varsinkin nuorelleparille, mahdollista..toisaalta eipä käy elämä yksitoikkoiseksi! Kunhan vaan hengisä selvitään.. Kuvat sunnuntai aamun lenkin jälkeisestä lepohetkestä.

Viikonlopun tapahtumia

Jälleen ollaan maanantaissa ja seuraavaa viikonloppua odotellessa muistellaan lähinnä eilistä.
Aamun hiihtolenkin jälkeen Pike pakkasi koirat autoon. Suuntana oli, yllätys, yllätys Villähde.

Quellan pentueen pentutapaaminen oli sovittu alkavaksi klo 15. Hieman myöhässä saavuimme perille
ja kohta paikalla olikin neljä suloista, reipasta snautserin pentua ja tietysti emä Danja.
Veimme lapsukaiset juoksemaan ulos tarhaan ja otimme kamerat mukaamme jotta saisimme kivoja leikkikuvia.
Leikit olivat kivoja mutta kuvia oli mahdotonta saada tarhassa otettua, oli pennut niin vikkeliä..ja kamerani hidas. Heli ilmeisesti muutaman kuvan sai otettua ja postaan sitten kun ne minulle asti päätyy..
Sisälle siirryimme jatkamaan leikkejä, ulkona kun oli pakkasta noin -15.
Oli siinä meillä emännillä ja isännillä ihmettelemistä kun seurasimme koiruuksiemme puuhia. Kaikista tuntui löytyvän snautserin rohkeutta, reippautta ja jääräpäisyyttäkin.
Helikin oli tyytyväisen oloinen kaikista Danjan jälkeläisistä ketkä paikalle oli tuotu. Otimme seisontakuvia ja mittasimme koiriemme säkäkorkeudet. Quella ei ollut korkeimmasta päästä, vaikka rotevuutta muuten löytyykin! Taisi Quella saada uuden lempinimenkin; Pullero!
Eveliinalle terveiset, että Pomo oli 51,5 cm, näyttää varmaan silläkin niin isolta kun Napo on 47 cm.

Paikalla pentutapaamisessa olivat Siru, Rico, Lulu ja Quella